Miksi valitsin kyläkoulun? Varför valde jag en byskola?

Voiko lapseni käydä ruotsinkielistä koulua, jos itse olen täysin suomenkielinen (ja vielä huono ruotsissa :-)? - Lue Satun tarina

Suomenkielinen vanhempi - Lapsi ruotsinkielisessä koulussa. Uhka vai mahdollisuus?

Aake aloitti Sipoon Metsärinteen kielikylpy-päiväkodissa 3-vuotiaana. Valitsimme kielikylvyn, koska mielestämme on rikkaus osata kommunikoida useammalla kielellä. Lisäksi infotilaisuudessa kerrottiin, että kielikylpy kehittää lapsen kuuntelua. 

On pakko oppia kuuntelemaan tarkasti, jotta ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu. Tämä taas on iso apu ylipäätään oppimisessa. 

Päiväkotiaika meni kieleen ja leikkikavereihin tutustuessa. Paljon kerättiin ja saatiin eväitä elämää varten tässä metsänlaidassa olevassa päiväkodissa, myös ruotsinkieltä.

Kielikylpykoulu olisi jatkunut Nikkilässä kahden bussimatkan päässä. Koulumatka olisi kestänyt reippaasti yli tunnin suuntaansa. Kun pohdimme kotona asiaa, se tuntui aika paljolta ekaluokkalaiselle. Olisiko muita vaihtoehtoja lähempänä? Melkein tien toisella puolella on pieni kyläkoulu, Salpar. Soitin koulun rehtorille Kasper Nybergille, että huolisivatko he "puoliverisen" kielikylvyssä rypeneen pojan oppilaaksi? Kasper pyysi koko perheen käymään ja juttelimme mitä se käytännössä tarkoittaisi; tehdään kielitesti ja kommunikaatio tapahtuu kodin ja koulun välillä på svenska. Sekä aikuiset, että koulutoverit ympärillä olisivat ruotsinkielisiä.

Kävimme rehellisen keskustelun koulun kanssa, vanhemmat eivät osaa kuin auttavasti ruotsin kieltä. Jos joskus puuttuu retkieväät, tai joku muu asia on hassusti, niin jäljet johtavat todennäköisesti kotiin sylttytehtaalle. Näin jälkikäteen ajateltuna en muista, että näitä tilanteita olisi tullut koskaan vastaan. Eläköön Google-kääntäjä! Ja aina saattoi kysyä Wilmassa suomenkielellä, jos joku asia jäi vielä mietityttämään. Läksyjen teossa ei ole ollut ongelmia. 

Kävimme ja käymme edelleen sparrailukeskustelut asian äärellä laajemmin, vastaan usein kysymykseen kysymyksellä. Mihin asiaan haetaan vastauksia, mistä voisi hankkia lisäinformaatiota? Ja kappas, lapsesta on kehittynyt varsinainen ongelmanratkaisija ja tiedonlähteille navigoija. 

Arviointikeskustelut käydään aina vanhempien äidinkielellä. Vanhempainillat, joulu- ja kevätjuhlat taittuivat ruotsinkielellä. Sekin oli vain rikkaus ja hieno kokemus olla suomenkielinen ruotsinkielisessä yhteisössä tarkkailemassa kulttuurieroja. Salparissa on tiivis vanhempien verkosto, hem och skola. Järjestimme monet tapahtumat, kuten koulun alkaessa suojatien "kyttäyskeikat" ja juhlien tarjoilut yhdessä. Sovimme käytännön asioista Whatsappissa, toiset kommunikoi ruotsinkielellä ja minä suomeksi, ei ongelmia. Vanhemmille ei ole edelleenkään ruotsin kieli tarttunut. Lapsella on sen sijaan kaksi vahvaa kieltä ja mieletön pääoma jatko-opiskeluja varten. Aake on nyt seiska-luokkalainen ja ruotsinkielinen koulu sujuu erinomaisesti.

Suomenkieltä äidinkielenään puhuvan lapsen laittaminen ruotsinkieliseen kouluun on ollut varmasti yksi parhaimmista päätöksistämme. Salparin koulu on pieni yhteisö, jossa pidetään toisista huolta. Aito välittäminen ja lämmin ilmapiiri ovat läsnä. Salparissa annetaan lapselle parhaat mahdolliset lähtökohdat siirryttäessä ylemmille asteille. Lämmöllä muistelemme tätä aikaa ja kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa saimme yhdessä kasvattaa lastamme. Toivottavasti muutkin lapset saavat kokea vielä tämän hienon kasvuympäristön ja mahdollisuuden!

Terveisin, Satu Rissanen

"Salpar skola är inte vår närskola, men det tryggaste och bästa valet vi gjort för våra barn." - Läs Heidis berättelse

Efter att ha jobbat inom småbarnspedagogiken i många år inledde jag ett arbetsförhållanden som skolgångshandledare i Salpar skola. Jag blev snabbt imponerande över skolans pedagogik och barnasyn. Här blev varje barn sedd, hörd och godkänd som den individ hen är varje dag. Alla vuxna upplevdes av barnen som trygga vuxna och barnen hade lätt för att ty sig till dem i alla situationer. Vår son Emil gick samtidigt i förskolan och skulle snart börja i årskurs ett. Vi bestämde oss för att fråga skolans rektor, Kasper Nyberg, ifall han skulle ta emot Emil till Salpar skola även fast skolan inte är vår närskola. Kasper svarade att Emil såklart är välkommen. Efter det har även Emils syster Alice börjat i Salpar skola och båda barnen är mycket glada över sin skola. Som föräldrar uppskattar vi Salpar skola mycket stort. 

Det känns väldigt tryggt och familjärt att få vara en del av denna fina byskola. Båda barnen och vi vårdnadshavare blir sedda och hörda. Det är lätt att vid behov ha daglig och personlig kontakt med personalen. 

Då Salpar skola inte är vår närskola är vi inte berättigade till skolskjuts. Men detta har vi inte upplevt som ett problem. Emil och Alice är inte dom ända Salpar elever som bor i Söderkulla och därmed har samåkning lyckats bra och barnen åker även buss. Busskortet betalar vi själv, bussen åker en gång i timmen och korrelerar bra med skolans tider. Emil och Alice föredrar oftast att åka buss istället för att få skjuts då de även i bussen kan vars tillsammans med skolkompisar.

Förutom att våra barn får gå i denna fina skola så har Salpar skola även påverkat mig starkt. Även jag önskar att i framtiden kunna erbjuda åt elever det som pedagogerna på Salpar skola erbjuder åt sina eleverna. Efter över 10 år som småbarnspedagog sökte jag in till klasslärarutbildningen och kommer snart att ta min examen.

Hälsningar, Heidi, Emil och Alice

"Lapseni ei käynyt kielikylpy- tai ruotsinkielistä päiväkotia, voiko hän silti aloittaa esikoulun ruotsinkielisessä koulussa?" - Lue Saagan tarina 

Meillä oli missio: Ennen kuin lapsi menee kouluun muutamme takaisin toisen vanhemman kotipaikkakunnalle, jotta lapsi saa rauhallisen kasvuympäristön ja pääsee pieneen kouluun. Asuinaluekin valittiin sen mukaan. Mutta kuinka ollakaan, hetki ennen koulun aloitusta tuli tieto, että koulut yhdistetään ja uusi vaihtoehto oli se minkä vuoksi muutto pois edelliseltä paikkakunnalta oli tehty. Mitäs nyt? Hetken mietimme jo poismuuttoa Sipoostakin, vaikka olimme juuri tulleet. Kunnes ystävä pysäytti kysymällä, että tehän asutte kahden pienen kyläkoulun lähettyvillä, mites ne? Tuijotin häntä epäuskoisena: Mutta kun me olemme suomenkielinen perhe ja nämä koulut ovat ruotsinkielisiä! Eijeijei, ei ollut tullut vaihtoehto itsellemme mieleenkään ja eihän me nyt voida tuota edes harkita. Ei selviydy lapsi, ei selviydy aikuiset. Siirryimme uuden kodin etsintään muualta. Mutta ystävän heitto jäi takaraivoon. 

Entä jos sittenkin? Kävimme kotona paljon keskustelua aiheesta. Peräännyimme monesti ja nostimme esille erilaisia ennakkoluuloa. Kaikki ihan meidän aikuisten itse kehittämiä, näin jälkikäteen ajatellen. Lapsihan ilmoitti koulun pihalla käydessämme, että kivalta näyttää, voin hyvin tulla tänne!

Yksi päivä sitten rohkaistuimme ja otimme varovaisesti yhteyttä Boxby Skolanin rehtoriin Anna-Kariniin. Ottaisitko tällaisen ruotsinkielen suhteen ummikkolapsen? Lämmin vastaanotto yllätti meidät: "Tulkaa käymään, jutellaan. On meillä ennenkin aloittanut suomenkielisiä lapsia ja hyvin on mennyt". Siitä se sitten lähti, meidän matkamme kohti kaksikielisiä lapsia.

Päivääkään emme ole valintaa katuneet, kun näemme miten lapsella on tässä ympäristössä hyvä olla. Pienessä koulussa sekä yhteisössä on etunsa ja se heijastuu myös meille vanhemmille mm.turvallisuuden tunteena sekä luottamuksena siihen, että lapsellamme on koulupäivän aikana ympärillään hänestä välittäviä aikuisia. On myös ollut rikkaus päästä seuraamaan oman kotimaan sisällä uusia kulttuuripiirteitä, jotka eivät ole itselle aiemmin niin selkeästi näkyneet. Boxby skolanista lapsemme saa hyvät eväät elämäänsä. Hän on nyt kolmannella ja puhuu sujuvasti molempia kieliä. Hän lähtee joka aamu iloisena kouluun, on saanut ystäviä ja suhtautuu ylpeydellä vanhempiaan parempaan kielitaitoonsa :-).

Entäs miten sitten ne vanhemmat? Mekin olemme selviytyneet. Ensimmäinen vanhempainilta meni sisällöltään kieltämättä ohitse, kun jännitin milloin käy ilmi etten ymmärrä yhtään mitään, mitä puhutaan. Mutta enhän minä ollutkaan ainoa. On perheitä, joissa toinen vanhemmista ei ole kaksikielinen, on perheitä joissa ei puhuta suomea ollenkaan, on perheitä joissa sekä vanhemmat, että lapset puhuvat molempia kieliä. Emme koe ollemme mitenkään kummajainen muiden joukossa, ei sitä tarvitse pelätä. Muut puhuvat ruotsia ja minä vastailen suomeksi. Jos en ymmärrä, joku aina tarkentaa myös suomeksi. Muutama Wilma-ohjeistus on kyllä päässyt menemään ohi ja lapsi lähtenyt kouluun ilman tarvittavia varusteita, mutta siitä en kyllä ole varma, että voiko pistää täysin kielen piikkiin. Terveisin ruuhkavuosilainen.

Kerroin lapselle, että kirjoitan teille kokemuksiamme ja kysyin haluaisiko hän kertoa omasta näkökulmastaan miten on mennyt: "Alkuun oli jännittävää, kun en tuntenut ketään ja en ymmärtänyt esim. leikeissä mitä sanoivat. Mutta onneksi osa kavereista puhuu myös suomea ja he auttoivat minua alussa ja pääsin mukaan. Opetuksestakaan en kyllä ymmärtänyt ensimmäisenä syksynä oikein mitään, mutta opettajat olivat kivoja ja sanoivat aina ensin ruotsiksi ja varmistivat minulle vielä suomeksi. Enää heidän ei tarvitse sitä tehdä, mutta alussa he auttoivat ja se tuntui mukavalta. Nopeasti siihen tottui ja nykyisin ei enää tule asiaa edes mietittyä. Olen tosi iloinen, että osaan kahta kieltä näin hyvin. Siitä on ollut hyötyä esimerkiksi harrastuksissa, pystyn kommunikoimaan kaikkien kanssa kielestä riippumatta. On helpompi tutustua ja saan enemmän mahdollisuuksia. On kiva osata molempia kieliä".

Entä miten kuvailisit kouluasi, millainen se on?: "Minun kouluni on tosi kiva, turvallinen ja mukava. Siellä on hyvä olla, on paljon kavereita ja sinne on aina kiva mennä. Koululla on kerhoja ja kaikki aikuiset ovat kilttejä ja kivoja".

Om du skulle bilda tre ord av din skola, så vad skulle de vara? "Roligt, trygg och mukava!"